Loytyi taas vihdoin nettipaikka. Tata paasi kayttamaan kun naytti passia, ottivat jotain tietoja ylos.
Toissailta meni vahan pitkaksi kun innostuttiin pelaamaan biljardia paikallisten biljardihaitten Josen ja vaimonsa Katarinan kanssa. Esa voitti Josen kerran ja miesparka jarkyttyi kovasti.
Eilen sitten ajeltiin aivan upeissa maisemissa. Braga oli hiljainen, kaunis kaupunki. Niin hiljainen, etta kuvasimme valilla puluja uimassa suihkulahteissa. Mutta kun kaupungin 60 kirkkoa alkoivat soittamaan kelloja, oli hiljaisuus kaukana. Lahella Bragaa kavimme ihailemassa Bom Jesuksen kirkkoa ja varsinkin sen vieressa olevaa puistoa.
Seuraavaksi suuntasimme Guimaraesiin ja siellahan kaikki olivat pikkuruisessa kaupungissa. Meilla on jostain syysta tapana osua paikallisille juhlille ja tietysti taallakin oli sellaiset. Tykit jyskyivat, rummut ja muut soittimet pauhasivat ja kulkue kulki pitkin kaupunkia, lopussa varmaan kaikki guilmaerilaiset laulaen ja turistit ihmetellen. Suuntasimme keskusaukiolle, jossa varsinainen juhla oli.
Yopaikkamme oli upealla nakymalla vuoristossa jossain pikkukylassa.
Tanaan ajoimme aamupaivan pienia vuoristoteita, sitten moottoriteita kohti Goimbraa, jossa taas tungimme automme hotellin parkkihalliin. Muuten edellisessa tallissa Portossa autoa oli ottamassa viisi (5) henkea pois parkista ja siina meni noin 15 minuuttia. Kolme senttia taakse, kaksi eteen... Olisi varmaan ollut helpompi kantaa se parkista ulos.
2 comentários:
Não posso deixar, mesmo que seja apenas com um breve comentário, passar em claro o claro escuro e os contrastes, as evidências e as divergências, toda a paleta de cores onde a língua se aprimora! ;)
Ora bem... Um texto em Finlandês idioma onde todos somos versados.
Parabéns ao autor poliglota.
Beijo azul
Enviar um comentário